tiistai 14. helmikuuta 2012

Niin onnellinen oon

Otsikossa avomieheni ja minun lempikappaleesta sanat (Markku Aron levytys). Ja taas nuo sanat pitävät niin paikkansa. Tänään ihana mieheni tuli töistä mukanaan kukkapuketti minulle ja enhän minä osannut mitenkään varautua tuollaiseen huomioimiseen kun koko päivä meni vain mummujen ja pappojen huomioimisessa niin että lähellä olevat tärkeät ihmiset unohtuivat. Ei ollut edes ystävänpäiväkakkua tehtynä ( koskapa suutarilla olisi ehjiä kenkiä ;D) ), Onneksi mummuille tekemästäni kakusta jäi reunoja, jotka jo päivän aikana olivat ehtineet kuivumaan liki korpuiksi, ei kun niitä jälkiruokakippoon päälle kostukkeeksi vähän vanijamaitoa, hilloa ja pursottimeen jääneet kermat päälle, hiukan valkoista suklaata raastettuna ja ei kun tarjolle näin tuli tämäkin päivä pelastettua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti