Kevätelämää lomahelmessä

Elämää Lomahelmessä viikonlopun ajalta

 

 Kaunotar joka on naputtanut sähkötolpan päässä lähes joka päivä. Mitähän saa irti kyllästysaineella käsitellystä tolpasta? Hienoa sitä on seurata niin kaunis ja ylvään näköinen on.

 Tätä kaunotarta taitaa harmittaa kun ei pääse jyrsimään omenapuita, eikä muitakaan puita ja pensaita. Onneksi tuli syksyllä vedettyä monta kymmentä metriä verkkoa niin että jokainen puska ja pensas saivat verkon ympärilleen. Onneksi nyt on jo kuitenkin ruoho kasvanut, että pupuli saa kuitenkin päivän ruoka-annoksensa.

 Tarkkaavaisen näköinen kaveri, mahtoiko vaistota kun zoomilla kuvasin.

Tässä kuvassa ei oikein kuvattavat näy, vaikka  zoomailla kuinka yritin. Jos oikein tarkaan osaa katsoa niin rannassa polskuttaa kahdeksan nyrkin kokoista sammakkoa. Olivat sitten katsoneet laiturin pielen parhaaksi paikaksi kutea, siellä sitä kutuhyytelöä nyt sitten on ja kun on vielä rauhoitettuakin niin antaa olla vaan, vielä mahdun joukkoon uiskentelemaan, tai tähän aikaan vuodesta se on melkeimpä vain kastamista ja nopeasti saunaan.

 Savurautu ( kota) yleensä rauhoiuttuu kesäksi kun ulkogrillaus alkaa. Taustalla nimeämämme mopotalo joka aikoinaan tehty lapsia varten leikkitaloksi. Talo kun on kaukana päämökistä,  tuli siitä vierasmaja.

Kyllä sininen taivas voi olla kaunis. Oli niin harvinainen päivä  kun kerrankin paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta.

 Mopotalo kallion päällä

 Mopotalo sisältä. Hetki levähtämistä varten

Portaat yläkertaan ja sen verran jyrkät askelmat ettei ihan joka kunnossa ole syytä ylös kiivetä

 Helmi auringonpaisteessa.  Helmen pääty odottaa kesän aikana multaa ja  istuksia, ongelma vain on alla oleva kallio, no ehkä sopivia kivikkokasveja löytyy.

Oma tuulimylly, sähköä tuottamaton sellainen. Vinhaan on vipperä tänä keväänä ympäri kiertänyt sen verran tuulisia päiviä on ollut. Taustalla leikkimökki joka toivottavasti jälleen kesällä saa leikkijoitä sisälleen.

Kotoakin muutama kuva kesän kukista

Isäni äidiltä aikoinaan noin 25 vuotta sitten saamani neilikka  on moneen kertaan lähtenyt mukaani asuntoa vaihtaessani, pikaisen laskutoimituksen mukaan neilikka kukkii nyt neljännessä pihassani ja varmasti ensi kesänä sitä kukkii alku myös lomahelmessämme jonne pienen alun aion nyt syksyllä istuttaa, neilikka on kuvassa etualalla vaaleanpunaisella kukkiva kasvi.

Kukkamaan taka-alalla kasvuaan ja kukintaansa aloittaa kärhö, aivan ihanat kukat. Nyt odotan milloin alkaa kukkia tumma liila kärhö, joka on myöhäisempi lajike.

Lomahelmestä toin puolestaan tämän keltaisen kaunottaren alun kotini kukkamaahan, kukan nimeä en tiedä.

Korkeimpia tämän kukkamaan kasveja ovat irikset, oikeammalta nimeltä siperiankurjenmiekka ja tämä kukka oli kyllä valtava, kooltaan kuin lautanen.

 Kukkamaassa kukkivat myös kaksi ruusua

Toisessa kukkamaassa kukkii myös kaksi neilikkalajiketta( etualalla) vasemmalla nupulla olevat päivänliljat, keskellä keijunkukat ja harjaneilikka. Taustalla kukkivat jalokurjenpolvi aivan valtavana pensaana, sen etupuolella näkyy huonosti nupuillaan oleva syyskaunosilmä.

Lähikuvassa jalokurjenpolvi

Komia neilikka rivi
Piharuukuissa kasvavat mustasilmäsusassa ja luultavasti lintujen tuomasta  siemenestä alkanut mustaviinimarja joka on kasvanut jo kolmevuotta samassa ruukussa tuottaen marjoja, nyt syksyllä varmaan pitää istuttaa pensas jo maahan. alkaa olla niin suuri.

Hiukan Lomahelmi elämää

Kesä ja kärpäsiä, no eihän niitä kärpäsiä niin paljoa ole ollut , eikä edes ampiaisia niin kuin viime kesänä oli. Lomahelmessä on taas kaikki vapaa-aika tullut vietettyä ja seurattua luontoa ja kukkien loistoa. Kasvit ainakin ovat hyötyneet tästä viileästä kesästä. Nyt todella olen viettänyt lomaa ja ajattelin laittaa hiukan kuvia muidenkin iloksi jos kiinnostavat.

 Aloitetaanpa matka kukkien maailmaan juhannusruususta, joka on yksi suosikkiruusuistani. Ilman juhannusruusua mökki ei ole mökki, eikä juhannus ole juhannus. Ruusun tuoksu on niin huumaava, jospa sen saisi tallennettua talven varalle.

Lomahelmen tontilla ei ole lupiineja (vielä), mutta mökkitien varrelta niitä piti juhannukseksi hakea laituria koristamaan.

Vielä niin rauhallista juhannuksen odotusta.

Viime vuotisiin kuviin verrattuna kukkien kukinta on myöhässä.

Lumipalloheisi kuitenkin jo oli täydessä kukassa juhlistamassa juhannusta.

Vanhojen astioiden uudelleen käyttöä, tässäkään emalikattilassa ei ole pohjaa nimeksikään vaan pohjalle on viritetty mansikkakangasta.

 Verannan pielustaa koristaa vanha muuripata tulvillaan orvokeita.

Mansikka/ ryytimaatani vartioi ystävällisen näköinen "pelätti" jolle räksät nauravat ja lähes jokainen hiukankin punoittava mansikka on puoliksi syöty.

Lomahelmen taivaalta yritin juhannuksen aikaan ikuistaa sateenkaaren, oikein siinä onnistumatta.
Niin se alkukesä meni lähinnä sateen merkeissä ja nyt epävakaiset säät jatkuvat  pitäen lomalaisen jännityksessä.

Nämä kuvat on otettu 16.7 kun lomahelmen taivaalle nousi synkät pilvet ja ukkonen näytti mahtinsa

 

 

Seuranani kaksi pientä koiraa jotka suunnattomasti nauttivat mökkielämästä.

Ja sitten tämänhetkiseen kukkaloistoon.

 Sydämen muotoinen kukkamaa täydessä kukassa

Keltaisena kukkivat tarha-alpit, punaisella ruusut ja harjaneilikka, sinivioletilla minttuja, hailevan sinisellä kallioinen ja näkyypä sinne eksynyt myös kurjenkello.

Maariankello komeassa kukassa, juurella pientä särjettyä sydäntä.

Myös pensashanhikki alkaa olla kukassa

                       Mökinruusukin kukkii.

 Savuraudun eli kodan ympäristöä tuli raivattua niin , että näkyväisyys mökille parani 

laiturille piti vaihtaa uudet luonnonkukat 

Mökkielämää

Aiemmin olen kertonut mökillämme vuosia viettäneistä Onni ja Helmi sorsista, nyt heillä on pientä perheenlisäystä. Olemme ihmetelleet miksi niitä on vain 4 pientä höyhenpalleroa kun yleensä sorsilla on noin 10 poikasen pesue.

Yritin ottaa perheestä kuvaa, mutta ovat niin arkoja etteivät päästä lähelle ja kamerani zoomi melko heikko ottaa kaukaa rantaruohikosta kuvaa.

On hienoa seurata sorsaperheen elämää, emo kutsuu ja pojat tottelee, onkohan eläinlapsille uhmaa ollenkaan. Mikähän on näiden pienten tulevaisuus, vanhempansa ovat viettäneet vuosia lomahelmessämme.
Toivotamme onnea heidän elämäänsä , minne se sitten johtaakaan.

Muuta Lomahelmen ihmeellisyyksiä. Viime keväänä istutimme kolme omenapuuta ja hyvin syksyllä olimme suojaavinamme ne talven tuhoilta, siis jyrsijöiltä, mutta kuinkas kävikään, raskas lumitaakka oli painanut suojaverkot alas ja rusakot paholaiset päässeet pupertamaan rungot ja oksat  lähes täysin. Viikonloppuna jolloin tuhot huomasimme niin kaupat olivat kiinni ja eihän meillä ollut mitään suoja-aineita mukana, paikalliselta ABC:ltä löytyi sinitarraa ja siitä muotoilimme pitkiä kaistaleita jotka sitten kieputimme hätävaraksi runkojen ympärille. Sinitarrat siinä sitten viikon olivat ennen kuin saivat vauriot vahan suojakseen
( oli muuten tarraa hankala poistaa, oli niin iskostunut tiukkaan kiinni) ja tässä tulos.

Nyt omenapuut täydessä kukassa, joku ystävällinen kyllä lohdutti, että ensimmäisenä vuonna hänenkin kukkivat ja tekivät hedelmää, mutta seuraavana vuonna ei sitten tullut enää yhtään lehteä ja puut oli menetetty. Kuinkahan käy näiden, peukut pystyyn.