Kevennystä kevääseen

Siskoni täällä Blogissaan, puikkomaniassa kertoi juurilla käynnistään, laitetaan tänne nyt sitten omiakin muistoja niiltä juurilta. Velipojillani oli moottoripyörä Jawa silloin kun olin sellainen keskikoululainen joskus 70 luvulla, taitaa heillä olla ne vieläkin tallella ja ehkä ajokunnossakin. Muutamia kertoja siellä moottripyörän takana tuli istuskeltua, eikä silloin ollut mitään ajopukuja , kypäriä, eikä mitään muitakaan hienouksia. Silloin käytiin vielä lauantaisinkin koulua ja velipoika kävi lukiota, oli naapurinpojan häät sinä päivänä ja niinpä veli lähti Jawalla kouluun ja minä Jawan " tarakalla" jotta pääsisimme ajoissa kotiin , sillä koulumatkaa oli yli 20 km ja koulu-auto kulki miten sattui. . Kaupassakin piti käydä koulun jälkeen hakemassa äidille ja itselleni sukkahousuja häitä varten ym naisten tarpeita. Oli siinä äidin kirjoittamassa kauppalistassa jotain ruokatarpeitakin, sillä lähin kauppa kun oli saman matkan päässä kuin koulukin.
No minulla ajoasuna oli hame ja jalassani ns. varvastossut ja kun kaupasta lähdimme ajamaan muovikassit pyöränsarvissa kohti kotia, oikaisimme ns Säpilän riippusillan kautta
 
( kuva löytyi googlesta), silta oli ja on edelleen sellainen nimensä veroinen kapea, riippuva ja huojuva ja todella natiseva kevyen liikenteen silta, siltalankkuhen välistä näkyi vuolaana virtaava Kokemäenjoki.
Velipojan ajaessa kyseiselle sillalle eikös toinen rakkaista varvastossuistani pudonnut jalasta, ei muuta kuin ajo sillan toiseen päähän ja siellä pyörä ympäri ja takaisin hakemaan tossuani, eli tuo pelottava silta tuli mentyä kolmeen kertaan. Matka jatkui muovikassit moottoripyörän sarvissa ja minä takaratsilla varvastossuineni hiukset ponihännällä tuulessa hulmuten. Taidettin päästä muutama kilometri eteenpäin kun muovikassista " petti " sanka ja kaikki naisten tarpeet levisivät maantielle ainakin 50 metrin matkalle ja ei kun niitä keräilemään. Kotiin kuitenkin pääsimme kunnialla ja häihinkin ehdimme.
Toinen muisto on toisen veljen moottoripyörän takaa kun veli valitti , että kallistun aina mutkissa väärään suuntaan, en tiedä mitä hän silläkin tarkoitti ;D) hih.
 70 luvun jälkeen en sitten ole pyörän päällä ollutkaan kuin toissakesänä veljeni otti ja teimme parin kilometrin lenkin muistellen  vanhoja ja ilman kypäriä ja varusteita silloinkin, kallistuksistani ei puhunut mitään.
Nyt eletään jo eri vuosituhatta kuin silloin 70 luvulla ja ajovarusteet ovat kehittyneet ja tulleet jo pakollisiksikin käyttää, nykyisellä miehelläni on aina ollut moottoripyörä ja on yrittänyt nyt muutaman vuoden saada minua pyöränsä tarakalle. Menin tässä sitten vuosi sitten tyhmyyttäni sanomaan ja vielä poikani kuullen , että jos hänellä olisi Goldwing


missä on kaikki hienoudet käsinojista alkaen niin voisin vaikka tullakkin tarakalle. Eikös tuo mennyt ja hankkinut sen eikä siinä ollut minulla sitten enää mitään asiaan sanottavaa muuta kuin lähteä varuste ostoksille. Varokaa siis kanssakulkijat kun näette tälläsen michelin akan Goldwingin päällä kallistumassa väärään suuntaan ja huom !! ajosaappaat puuttuvat vielä joten saataa olla jalassa vielä varvastossutkin...

Ei kun katse kohti tulevaisuutta ja uusia haasteita..


 Sanotaan, että naiset sekoittavat miesten päät, mutta kyllä nyt on tainnut käydä toisin päin. Pieni lapsenlapsenikin kysyi hekottaen "Minne mummi on menossa."