Niin se joulu taas meni ja loma Levillä siinä samassa. Ilmat suosivat jälleen tänäkin vuonna uuden vuoden lomalaisia, pakkasta ei ollut kuin nimeksi noin kymmentä astetta koko viikko ja aurinkokin näyttäytyi viikon aikana, tosin myös lumipyryä saimme ja lumitöitä tuli tehtyä. Tuntui , että taisimme olla liki ainoita suomalaisia Levin alueella niin olivat venälaiset taas tiensä sinne löytäneet. Päätimme jo ennen kuin lähdimme, että ostamme porontaljan tai pieniä taljan paloja mökillemme kotaan istuinalusiksi ja niitä kun menimme ostamaan meitä palveltiin englannin kielellä, sanoivat, että on harvinaista kun tähän aikaan kuulee Levillä suomea jonkun puhuvan.
Kyllä siinä lapissa vaan on aina samaa taikaa, ei siitä mihinkään pääse. Ensivuonna ajattelimme sitten mennäkkin sinne vasta keväthangille hiihtämään jos saisimme isomman porukan lähtemään.
Tässä pari kuvaa otettuna Levin maisemista, ensimmäinen auton ikkunasta ja toinen mökin pihalta.
Kuvia Levin rinteiltä, aurinko paistaa korkeimmillaan. Ihana kaamos, sininen hämäryys, siihen ei kyllästy koskaan. En tiedä miten ihmiset sen kokevat jotka siellä asuvat ympäri vuoden, mutta meikäläiselle sen kokeminen on sellaista että aina uudelleen sinne haluaa. Se rauha ja hiljaisuus ja ennen kaikkea kiireettömyys.
Pieni reissukoiramme, Myrsky, niin monet reisut tehnyt ja monet kilometrit autossa viettänyt ja olihan matkassa mukana myös toinen reissukoira Sakis
"Reissukoirat" pitivät tarkkaan mökin ympäristöä silmällä viikon aikana.
Ja ettei minultakaan viikko olisi aivan ketuille mennyt niin tuli siellä tehtyä yhdet koirasukat pienelle Miro-pojalle ja melkein valmiiksi villapaita itselle, mutta niistä paremmin sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti