tiistai 21. kesäkuuta 2011

Hartiahuivi

Täällä paljon puhutaan ns. Ufoista, eli kesken jääneistä käsitöistä. Minulla oli varsinainen ufo, huivia olen alkanut tehdä joskus yli 30 vuotta sitten, huh, miten vanha oikein olen, no hiukan yli kolmenkymmenen. Sitä en yhtään muista mistä tämä malli on eteeni tullut, mutta lanka oli vyyhdissä ja todella ohutta. En muista oliko kesken jäännin syynä juuri se että työ eteni niin hitaasti. Nyt kyllä vastaavaa jos aloittaisin niin jättäisin suosiolla jo alkusenteille, en sen tähden, että lanka on ohutta vaan siksi, että se on mustaa.  tässä iässä kun ei enää tahdo nähdä edes hyvällä valaistuksella moista virkata.
Mallia kun ei ollut enää olemassa niin päätin mennä siitä missä aita on matalin, eli virkkasin reunoihin pelkkiä ketjusilmukoita useamman kerroksen niin että sain siitä "herkemmän" näköisen. Ikinä en enää mustasta tee mitään.

 Olen kuitenkin kiitollinen, että äitini on tämän ufon säilyttänyt jossakin laatikkonsa tai kaappinsa perukoilla ja sain sen nyt valmiiksi, ehkä sillekkin joskus käyttöä löytyy.
Pitää sen verran kertoa, että punainen Marimekon pusero, joka kuvassa on päälläni, sen on lähettänyt minulle joku tuntematon leijamaailmasta. Pusero tuli postissa muumilaatikossa ja ilman lähettäjän nimeä. Kiitos sille ihanalle ihmiselle sinne jonnekkin ....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti